Kinnarin Tilan isännät ja emännät historian melskeessä

Setäni Antti Kinnarin juhlapuhe kertoo niin lyhyesti kuin voi, 350 vuoden historian ja kehityksen tilalla. Lue ja innostu! Teemu

pirstaleista faktaa ja fiktiota 350 vuoden ajalta lyhyesti

Nuijasota 1596-1597

Kylässä oli vuonna 1539 kaikkiaan viisi taloa, jotka on maakirjaan merkitty koko 1500-
luvun ja vielä 1600-luvun alun. Yksi taloista jaettiin vuonna 1544, mutta yhdistettiin jälleen
1563, jäi autioksi 1614, mutta joutui uudelleen viljelykseen Vilppu Eerikinpojan toimesta,
joka oli jo aikaisemmin, vuonna 1607, oli viljelykseensä ottanut erään toisen Wesalan
kylän autiotalon. Täten muodostunut talo sai nimekseen Kinnari.

Ruotsi alkoi laajentua voimakkaasti 1500-luvun lopulla ja 1600 luvulla maasta tuli
Euroopan mittakaavassa suurvalta. Tämä kävi kalliiksi ja talonpojat eivät pystyneet
maksamaan korkeita veroja. Kapinointi ei auttanut ja nuijasota päättyi talonpoikien
tappioon.
Huovit, huovi tarkoitti Ruotsin vallan aikana sotilasta tai ratsumiestä, varsinkin
haarniskoitua ratsumiestä. Huovit pysäyttivät tammikuun 1597 puolivälissä Padasjoen
Nyystölässä talonpoikien kapinajoukon,nuijamiehet houkuteltiin ilmeisesti antautumaan,
mutta tähän suostuttuaan heidät petollisesti surmattiin. Surmansa sai ilmeisesti 300-400
nuijamiestä. Tämä uutinen varmasti ajan mittaan kulkeutui myös Hollolaan Kinnarille
vaikka Hollolan kirkolla kun jumalanpalveluksen yhteydessä tuttuja tavattiin.

Vilppu Eerikinpoika

Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa 1618-1648
Kinnarin talo oli 1630-luvuilla 1/3 manttaalin 2 äyrin sotilaspalkkatila. Vuodesta 1644
autiona ja otettiin uudelleen viljelykseen 1667. Pysyi jakamattomana vuoteen 1809.
Autioitumisen syynä on ollut luultavasti talon omistajan ratsupalvelus kahden äyrin
verotalosta. Omistaja on saattanut lähteä talon puolesta vaikka Saksan maalle sotimaan,
talo jäi autioksi, ei ollut ketään sitä viljelemässä ja kunnossa pitämässä.1610-,1620-,1630-
luvuilla Hollolasta oli satoja miehiä Kustaa II Aadolfin sotajoukoissa, ulkomaila ja
kotimaassa.

Sipi Eerikinpoika ja puoliso Kerttu 1667-1678

Nälkävuodet 1695-1697
Suuri Pohjansota ja isoviha 1700-1721
Isovihaksi kutsuttu ajanjakso oli venäläinen miehitysaika Suomessa 1700-luvun
alkupuolella. Se liittyi suureen pohjan sotaan, jossa Ruotsin suurvalta-asema romahti.
Isoviha oli ennen kokematon terrorin jakso ja koetteli ihmisiä monella tavalla.
Kaikkiaan Suomesta vietiin Venäjälle 20–30 000 ihmistä. Osa myytiin orjiksi, vangittiin, osa
pakotettiin armeijaan. Jotkut myös pääsivät palaamaan. Lisäksi kymmeniätuhansia
tapettiin ja kuoli tauteihin ja nälkään, kun kansalta tuhottiin elämisen edellytykset. Lisäksi
henkisesti ja fyysisesti haavoittuneita oli lukematon määrä. Suomen tuon aikaisesta
300 000–400 000:sta asukkaasta ei kukaan liene ollut sellainen, joka ei olisi kokenut
menetyksiä lähipiirissään.

Sipi Sipinpoika ja puoliso Kaisa 1679-1704
Eerikki Sipinpoika ja puoliso Maria 1705-1742

Suomenlinnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748
Suomenlinnan rakentamisen yhteydessä kerrotaan että peruna ja syreeni tulivat Suomeen
Perunanviljelyä edisti erityisesti eräs Asikkalan seurakunnan kappalainen jokaisen saarnan
yhteydessä. Tästä varmaan oli kiinnostunut Eerikki Eerikinpojan puoliso Liisa, joka istutti
pihapiirin syreeniä ja peruna tuli ruokapöytään nauriin ohella.

Eerikki Eerikinpoika ja puoliso Liisa 1743-1770

Isojakoasetus 1757
Kauaskantoisin maaomaisuutta ja viljelyä koskeva uudistus oli isojako. Keskiaikainen
sarkajako haittasi maanviljelyn uudistamista, koska yksittäinen talonpoika oli riippuvainen
koko kylän tavasta hoitaa asiat. Isojakoon oli ryhdyttävä jos yksikin kylän jakokunnan
osakas sitä halusi. Yhteisviljelyyn tottuneet talonpojat epäilivät että taustalla oli taas halu
korottaa veroja. Myös metsien yhteiskäyttöön oli totuttu. Mutta isojako teki talonpojista
itsenäisiä yrittäjiä, joiden kannatti tehdä uudistuksia tilan tuottavuuteen, parempia
työkaluja, uusia kasveja ja peltojen ojitus yleistyi. Isojakoasetusta voidaan verrata vaikka
vaikutuksiltaan, Euroopan unioniin, jolla myös oli suuri vaikutus Suomen maatalouteen.

Eerikki Eerikinpoika ja puoliso Liisa 1743-1770

Suomen sota 1808-1809
Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808-1809.Sodan
syynä oli Venäjän ja Ranskan vuonna1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi
Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen.
1809 Suomi liitetään Venäjään. Eversti Adlercreutz saattoi pitää Kankaantaan Vainiolla
majaa joukkoineen myös Kinnarin mäellä.

Antti Antinpoika ja puoliso Leena 1760-1824

Taistelukertomus 28.2.1808
Hämeen Rykmentti, joka oli Iitin tietä edennyt Uuteenkylään, sai käskyn nyt vetäytyä ja
majoittua ensin Okeroisten kylään ja jatkaa levättyään kohti länttä.
Hämäläisten kärkipataljoonaa johti everstiluutnantti Wetterhoff. Hänen saavuttuaan
Okeroisten kylään klo 16.00 ja 17.00 välillä, havaitsi hän, ettei kylässä ollut enää omia
joukkoja. Turun Rykmentin yksi pataljoona, eli Orimattilan osaston jälkijoukko, oli käsketty
suojaamaan Okeroisiin Hämeen Rykmentin vetäytymistä Uusikylästä, mutta
tuntemattomasta syystä turkulaiset olivat jatkaneet matkaansa Kankaantaakse. Okeroinen
oli näin jäänyt avoimeksi ja oli suuri vaara, että Orimattilan suunnasta lähestyvät
venäläiset ehtivät ennen hämäläisiä Okeroisiin, jolloin Hämeen Rykmentti olisi joutunut
murtautumaan läpi.
Näin ollen Müllerin etujoukolle oli luotu oivallinen tilaisuus samantapaiseen
yllätyshyökkäykkäykseen ja tulokseen kuten Müller itse teki Orimattilan Käkelässä.
Müllerin etujoukkoa johti 26.Jääkärirykmentin päällikkö, eversti Erikson.
Wetterhoffin oltua kylässä arviolta puoli tuntia ja osan miehistä jo ollessa majoittuneena,
kuului yhtäkkiä ensimmäinen laukaus kaakosta päin. Kello oli tuolloin vähän yli 17.00.
Vihollinen hyökkäsi rohkeasti, mutta aivan yhtä sitkeästi puolusti Wetterhoffin hämäläisten
joukko.
Vihollisen ylivoima oli kuitenkin liian suuri suomalaisille. Lopulta suomalaisilla oli enää pari
rakennusta hallussaan, mutta niiden hallinnasta käytiin kiivasta taistelua. Hämeen
Rykmentin sotilaita alkoi vetäytyä paonomaisesti länttä kohti. Tässä vaiheessa kylään
saapui hämäläisten pääjoukko ja päällikkyys siirtyi eversti von Platenille. Taistelun
kestettyä pari tuntia hän antoi vetäytymiskäskyn.
Vähän aikaisemmin, eli heti kun Okeroisista alkoi kuulua ammuntaa, eversti Adlercreutz
ratsasti sinne. Mukana seurasi Porin Rykmentin yksi pataljoona ja kaksi tykkiä. Nyt
Adlercreutz ei onnistunut aikaisempaan tapaan palauttamaan pakenijoita taisteluun. Jos
hän olisi päässyt perille aikaisemmin, lopputulos olisi mahdollisesti muodostunut samaksi
kuin Käkelässä. Turhaan Kankaantaassa saakka, jossa mm. Turun Rykmentti majaili,
odotettiin venäläisiä saapuviksi. Venäläisten tavoitteena lienee ollut vain majapaikan
hankkiminen Okeroisista. Hämeen Rykmenttikin oli Okeroisiin saavuttuaan hakeutunut
kovan pakkasen vuoksi talojen lämpöön ja unohtanut vartioinnin ja tiedustelun, jolloin
vihollinen pääsi yllättämään, itsekin hakien suojaa pakkaselta.
Hämeen Rykmentin vetäytyminen suoritettiin Porin Rykmentin yhden pataljoonan ja
kahden tykin suojatulen turvin.
Kun sitten Kankaantaassa ollut liikkuva kenttämakasiini oli saatu kauemmas, joukot
irtaantuivat ja vetäytymistä jatkettiin Koskelle, ja Lammin kautta edelleen Syrjäntakaan.
Majuri von Essen haavoittui Okeroisten taistelussa.

Nälkävuodet 1867-1868

Vuosi 1867 oli sääoloiltaan poikkeuksellisen kylmä, seurasi väestökatastrofi, jota Suomi ei
ole myöhemmin nähnyt ja kokenut. 15 prosenttia suomalaisista menehtyi nälkään ja
tauteihin. Tämä siivitti muutoksia maatalouteen. Karjasta ja metsästä muodostui talon
turva. Huonoinakin vuosina maito ja lihat saattoivat pelastaa nälkäkuolemalta. Kylvöheinä,
lehmän lanta lannoitteena olivat pieniä uudistuksia. Metsän myynnillä rahoitettiin uusia
koneita ja ostettiin karjaa.

Ulla Juhontytär ja puoliso Juho 1830-1898

1920- ja 1930 luku, pulaa ja vaurautta
Ajanjaksoa voidaan kuvata suurten uudistusten aikana. Sisällissodan haavat korjattiin
uudistuksilla mm kahdeksan tunnin työaika ja vuosilomat. Maatalouden puolella vuonna
1922 hyväksyttiin Lex Kallio, mahdollisti tilattomien perustaa oma tila.
Kinnarin tilalle ilmestyi traktori, auto ja muutenkin oli tekemisen meininki. Isäntä oli
Tanskan maalla ollut opissa ja jopa pienet eläinlääkärin hommat hoituivat. Isäntää ja
emäntää huolestuttivat Yhdysvalloista alkanut taloudellinen lama, joka vaikutti mm
suomalaisen puutavaran kauppaan ja kysyntään.
Emäntä oli tunnetun raittiusmiehen Otto Lehviön tytär Aikkalan kylästä ja keittiöstä kuului
ohjeita että Mäntsälän kapina reissu saa jäädä väliin ja onko siinä mitään laittaa osallistua
Isänmaallisen kansanliikeen toimintaan Hollolan kunnanvaltuustossa. Isännän
ajanjaksosta muistuttaa nykyinen tilan päärakennus vuodelta 1937.

Jalmari Kinnari ja puoliso Aino 1916-1952

Suomen jälleenrakentaminen 1940,-1950 ja 1960- luku
Suomen asema Neuvostoliiton naapurina vaikeutui Saksan mahtiasemasta Euroopassa.
Suomi joutui Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi talvisodassa1939 ja jatkosodassa
haettiin hyvitystä 1941-1944. Jatkosodan torjuntavoitoissa oli mukana Pentti JR 7:n
joukoissa, jota johti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. JR 7:n Lahden perinne
kokoontumisen yhteydessä Pentin puheen teemana tilaisuudessa oli:”Miksi ja missä me
olimme hyviä, että henkiin jäimme?” Samassa tilaisuudessa Adolf Ehrnrooth omassa
puheessaan, Taimin kertoman mukaan, viittasi useaan kertaan Pentin puheeseen,
sanomalla ”Se on totta mitä Kinnari sanoi”.

Merkittävä tapahtuma isäntäparille oli Kukon nuorisoseurantalolla tanssit, nuoren, tumman,
kauniin Kivennavan tytön kohtaaminen, liekkö jo aikaisemmin silmitelleet toisiaan, Pentin
miehekäs olemus, tanssitaito vai Vainion kylien paras runonlausuja, Taimin hurmasi.
Lehmien lypsättäminen, sokerijuurikas, peruna ja metsä toivat taloudellisen perustan.
Kotityöt jäivät Taimin vastuulle kun Pentin laaja yhteiskunnallinen vaikuttaminen alkoi
Hollolassa, Päijät-Hämeessä ja valtakunnan tasolla. Mauno Koivisto myönsi
kunnallisneuvoksen arvonimen. Isännästä muistuttaa nykyinen viljankuivaamo rakennus.

Pentti Kinnari ja puoliso Taimi 1953-1982

Euroopan unioni 1980- ja 1990 luku
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on auttaa maanviljelijöitä tuottamaan
riittävästi elintarvikkeita EU:n tarpeisiin mm varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus,suojella
maanviljelijöitä hintojen epävakaudelta ja markkinakriiseiltä, auttaa maanviljelijöitä
investoimaan tilojensa nykyaikaistamiseen tukea maaseutuyhteisöjen elinvoimaisuutta
monipuolistamalla niiden elinkeinoelämää.
Kinnarin tilan isännästä ja emännästä tuli ”osa-aikaviljelijöitä”. Heikki sammutti tulipaloja ja
haki loukkaantuneet onnettomuuksista ja Sari teki kirjanpitoja tilitoimistossa. Tila keskittyi
viljan viljelyyn, mallasohraa. Heikin aikana valmistui nykyinen konehalli, jonka tiloissa
tilamyymälä.

Heikki Kinnari ja puoliso Sari 1983-2003

2000-luvun haasteet
Kinnarin tila; pellot, metsät, mylly puoteineen kahviloineen, kaivannaisteollisuutta, tilamyymälä
joka tässä ja nyt ympärillämme on uudenlaisesta maaseutuyrittäjyyttä, verkostoitumista,
yhteistyötä naapuritilan kanssa. Teemu haki polkupyörällä Terhin ja Piirongin ja Pionin
Kärkölästä.

Teemu Kinnari ja puoliso Terhi 2004-

Voidaan kuvaannollisesti palata takaisin 350 vuotta.
Ylinen Viipurintie Hämeen linnasta Viipuriin linnaan kulki nykyisen päärakennuksen
vierestä, Hämeen härkätie ja Suuri Savontie Olavinlinnasta Hämeen linnaan yhdistyi
Hollolassa. Muutaman sadan metrin päässä tilamyymälä Piirongista ja Pionista on paikka
nimeltään Turkumäki, keskiaikainen kauppapaikka! Kauppa- ja markkinapaikka eli turku tai
tori. Kauppapaikka on jälleen Kinnarin mäellä.
350 vuodessa Kinnarin tila 1/3 manttaalin 2 äyrin sotilaspalkkatilasta maaseudun
monipuoliseksi palveluyritykseksi 14 sukupolven aikana

Kirjoittanut Antti Kinnari, Kinnarin Tilan 350 -vuotisjuhlissa 2017 juhlapuhe

Lisään loppuun että Kinnarin Tilan merkittävä investointi valmistui 2021 kun tilalle rakennettiin kauramylly. Tämän ansiosta Kinnarin Tilan brändillä myydään tänä päivänä kauratuotteita yli 750 kaupassa ympäri Suomen. Tilan kehitys jatkuu metsien hoidon ja maanviljelyksen myötä sekä uusia tuotteita rakennellaan elintarvikeperheeseen. Viidestoista sukupolvi, kaksi poikaamme ovat oman elämänsä polulla ja vain voimme unelmoida sekä opastaa heitä matkallansa, toki toivomme heidän jatkavan tilaa kun sen aika on. Millainen Kinnarin Tila on tulevaisuudessa? Toivomme että elinvoimainen.